906.

Mä kutsuisin sua nimeltä
pyytäisin lupaa lähteä viime hetkellä kuitenkin tarttuisin käteen - halaisin.
Kyyneleitä silmissä poskipäillä, paidanhihoissa jättäisin hyvästit kylmälle maalle.
Oon alkanut miettimään taas josko kuitenkin kuolisin hukkumalla se junan alle meneminen on jotenkin niin väkivaltaista en mä oo sellainen ihminen joka tekee noin lujia päätöksiä mä oon jollain tapaa hiljainen ja kaipaan kuolemakseni jonkun muun tavan kuin murskautuneen ruumiin raiteille ja se vaikuttais turhaan täysin ulkopuolisten elämään jos ne löytää mun viilentyneen ruumiin vedestä niiden ei varmaan tarvitse pohtia lainkaan sattuiko kuolema mua vaan ne ymmärtää että elämän kipu oli paljon suurempaa.
Ja vedet on alkaneet jo viilenemään illat hitaasti pimenemään silloin kun kuoleman oon laskenut tapahtuvaksi vesi vie luultavasti hengen tunneissa.
Se on yö syksyinen, viileä pimeä mutta kaikesta selviää kun palkintona on se suurin kaikista vapaus elämästä.
Ulkona varoitukset myrskystä ovat jo alkaneet muuttua sateeksi ja puiden keinunnaksi jos en olis aivan näin väsynyt ja jos asuisin vielä siellä missä veden äärelle ei ollut matkaa paljon ollenkaan mä laittaisin takin ensimmäistä kertaa tälle syksylle päälleni ne uudet maiharit jalkaan ja kulkisin rantakiville kertomaan jotain asiaa vähän kuin sulle vaikka ethän sä mua enää ikinä kuule ja mä jäisin siihen missä kyyneleet sekottuis sateeseen olisin kuin kuka tahansa elämäänsä kipuileva enkä ollenkaan itsetuhoinen suruihinsa kuoleva.
Kirjoitan kirjettä ohjaajille sitä jonka jätän jonnekin huoneeseen muiden kirjeiden kanssa sinä päivänä kun lähden lopullisesti.
Ja pian sekin päivä herää ehkä hieman sumuisena mä jaksan uskoa onnistumiseeni viimeiseen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229