905.

Mulla on ihan helvetin paha olo.

Kukaan ei nää kukaan ei tiiä terät viedään joo ja siihen se jää.
Mut ne ei arvaa mitä mä mielessäni lasken kuinka kaikki varmistuu vaikka on jo niin varmaa kuinka mua ei itketä kuinka mun paha olokin unohtuu suunnitelman taa.
Mä lopetan kaiken kivun mitäpä mä viiltoja ne saattais viedä mut vaan pakkohoitoon ratkaisevalla hetkellä.
Enkä edes jaksa puhua kenellekään kaikki jaksaa väittää vastaan kuinka tää on parantumista kukaan ei kuuntele mua kun puhun kuolemasta ne ohittaa vaan mun sanat ja jatkaa sitä samaa naurettavaa vitsiä josta ne itekin tietää ettei se oo totta.
Mä en todellakaan oo parantumassa mä oon kuolemassa tai ihan miten vaan voi kai senkin ajatella eräänlaiseksi parantumiseksi kyllähän kaikki mun paha olo loppuu siihen vain paljon täydellisemmin kuin niin että mukaparantuisin tästä.
Mä päätin päivän yllättävän pitkän ajan päähän mutta se on juuri sopiva ajankohta ehdin valmistella kaiken ja sitten lopulta astua viimeisen askeleen valkeuteen.
Mä en tiiä mitä mä nää illat tekisin tahtoisin selittää vain toiveitani kirjoittaa ohjeita älä ikinä tee näin mut ymmärrän kuinka turhaa kaikki on mähän kuolen enkä nää enää tätä elämää ja kaiken lisäks kaikki torjuu mun yritykset puhua mistään vakavemmasta juttelen siis niitä näitä koska niin kuuluu vaikken jaksais enää hetkeäkään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229