904.

Mä näin unta susta
totta kai mä näin unessa vihasit mua kuten vihaat oikeastikin et olis halunnut nähdä mutta mä vaan tulin pakotin itseni sopimaan aikatauluun jossa sä kuljit.
Kukaan ei ymmärrä kuinka kipeää käy herätä tuollaisesta unesta kuinka paljon sattuu ymmärtää että uni joka lähes oli totta olikin vain unta ja silti mietin oliko kuitenkin parempi ettei se ollut totta kun olit niin valtavan vihainen mulle?
Mun tekis vaan mieli huutaa muhun käy niin helvetin kipeää en selviä koko tästä päivästä en ikinä tästä elämästä tän kivun kanssa.
Mut hitaasti asiat valmistuu pian ei oo mitään joka pitelis mua täällä mä voin vaan lähteä.
Oikeesti toi viimeyön uni ihan heti en muista koska viimeks olis sattunut näin paljon tää on jotain tuhat kertaa vahvempaa kuin pelkkä muisto jostain hetkestä.
Tää on sitä kun ymmärtää sä oot oikeesti jatkanut elämää oot jossain ihan muualla eikä me nähdä enää ikinä ei ikinä.
Mä en jaksa mut en osaa paeta mä haluan pois mut en osaa sanoa ei mä en tunne itseäni ollenkaan ja pysyttelen tilanteessa sen varjolla et mua myöhemmin kaduttais jos nyt lähtisin yrittämättä tätä vaihtoehtoa.
Tiedänhän mä ettei tämäkään mitään ratkaise mutta leikittelen vielä ajatuksella kyllä kaikki muuttuu.
Ja mua pelottaa sanoa nyt ei en tiedä mitä siitä seuraa enkä haluais ottaa selvää vaikka tiiän et nyt se olis parempi sanoa kuin joskus paljon myöhemmin.
Miten mä aina onnistunkin ajamaan itseni näihin umpikujiin?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229