898.

Kaikki vihaa mua
no miltä se tuntuu valehdella tuollain suoraan? turhaa kai mä mitään yritän selittää, puolustella kun ei mua ikinä ikinä uskota.
Mulla on enää yks juttu joka täytyy tehdä valmiiksi ennen kuin kuolen se valmistuu jo paljon ennen joulua mä oon aattona jo oikeassa kodissa turvallisessa sylissä poissa tämän maailman kivuista sanoista jotka satuttaa niin syvältä.
Kukaan ei tajua ei mitään mä en tahdo enää mitään ei kukaan tahdo olla mulle turvana sillä kaikki vihaa niin paljon mä aistin sen jokaisesta sanasta ellei niiden olis pakko ne ei puhuis mulle mitään ne katsois noin samoin vihaavin katsein kertois vielä enemmän olemuksellaan kuinka mulla ei oo mitään arvoa.
Mä oon väsynyt mä tahdon vaan et joku on lähellä mut kun tiiän etten ansaitse mitään.
Sit se viel�� väittää niin kuin kaikki aina tähänkin asti etten mä edes tahdo irrottaa otettani pimeydestä se sanoo että mä pysyttelen omasta tahdostani pahassa olossa.
Miksei se ymmärrä et tää maa on ainoa jonka tunnen etten mä uskalla lähteä täältä eikä mulla oo voimia muutokseen?
Miksei kukaan usko mua mitä mä oon tehnyt niin väärin et ansaitsen tän kaiken pahan olon enkö mä mitenkään vois korvata kaikkea pahaa eikö joku vois kertoa keneltä kaikilta mun täytyy pyytää anteeksi että tää paha olo otettais pois?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229