896.

Mä itken lattialla
sattuu sattuu veri tummentaa violetin pyyhkeen väriä vajoan siihen tilaan kuin aiemmin terapiassa siellä keskitin ajatukseni käteni silittämiseen ahdistus söi hengiltä mutta kuunnella oli pakko kuvittelin itseni pois johonkin niistä hetkistä kun sä silitit mun kättä samalla tavalla.
Juuri niin katoan nytkin paikalta veri on mun ja kipu itseaiheutettua mutta oikeastaan ei on vaan jokin tila jossa musiikki kuuluu kauempaa keittiöstä äänet ei kantaudu lainkaan tähän mun pieneen maailmaan jossa kaikki huutavat ajatukset rauhoittuu kyyneleet kyllä juoksee poskilla mutta ei sekään haittaa.
Mä haluun jäädä tänne tässä en muista kuinka helvetin yksin oon en sitä kuinka taas on ilta ja mun täytyy nähdä painajaisia täällä ei oo pelkoa ei pahaa on vaan itseensä kadonnut mieli.
Sen pienen hetken kaikki on hyvin ennen kuin mun on pakko palata todellisuuteen itsesyytökset ja pettymys on valtavaa ja mä pelkään entä jos en koskaan uskalla tappaa itseäni?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229