891.

Pakotan itseni lenkille
muutama tunti kävelyä ei voi muuta kuin auttaa mä olin niin väärässä ne samat muistikuvat kelautuu mun päässä kun tajuan etten enää koskaan voi palata turvaan en edes käymään.
Enkä soittaa kaikki se on ohi yks niistä teki varsin selväksi että kaikki on mun syytä kertoi ettei oo hetkeäkään uskonut mun puheita valehdellut vaan koko sen ajan.
Mä en jaksais terät laatikossa ja elämään väsynyt pää hinta on kova jos nyt viillän taas kaikki alkaa alusta en saa kulkea miten tahdon ja taustalla jatkuva uhka osastolle joutumisesta.
Mutten jaksais enää tiiän jo et tämäkin paha olo menee ohi mutta koska?
Onko huomenna parempi päivä vai vielä huonompi?
Kuinka kauan jaksan taistella ahdistuksen alla elämän puolesta?
Oon hyvä luovuttamaan huono jatkamaan yhä mä tahtoisin et toinen kantais mun vastuut ettei mun tarvitsis miettiä mitä vuoden päästä tai sitä milloin joudun pois.
Mut ei mua kukaan voi vapauttaa kukaan ei edes tahdo sillä jos joku turvallisista lupaus jäävänsä kävi mitä kävi ei mun enää tarvitsis pelätä ei koskaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229