890.

Elämä sekoittaa mua aina pahemmin
kun astuu pois kuoleman varjosta tekee mieli kysyä jokaiselta vastaantulevalta mitä vittua?
Periaatteessa oon ollut tähän saakka varma mitä oon ja millaisen tulevaisuuden tahdon tai hyvinä hetkinä siis.
Nyt hyvät hetket ei oo enää hetkiä ne on muuttuneet päiviksi ja enää vain joskus iltaisin sukellan itsetuhoisuuteen rikkomatta kuitenkaan käsiäni.
Mutta mua pelottaa valtavasti tää vaikka toinen heittää juttunsa vitsillä tai mä käännän ne vitsiksi ja väitän sen valehtelevan en tiiä enää mistään mitään.
Enkä mä kestä tätä sekasortoa mä tahdon et asiat on selviä kuten yöllä ja päivällä on ero mä tahdon tietää mikä oon.
Vaikka ihmiset jaksaa aina toistaa sitä ettei saa luokitella ja että mitä väliä sillä mitä kukakin on joo ajatus on ihan kiva niille jotka osaa elää sijattomina ja sopeutua kulloiseenkin hetkeen mutta mä joka oon jo valmiiksi niin hukassa tarvitsen vain selvät rajat haluan vain tietää mikä oon ja miksi oon ja no niin.
Vitsit poikkeilee syvimpiin tunteisiin jossain vaiheessa mä selitän kuinka en tahdo muuttaa yksin asumaan vaikka keksittyä kaikki on ja valetta ja leikkiä mun mieleen jää se yks lause kun sanon etten voi asua yksin koska oon niin itsetuhoinen toinen vastaa että se estäis mua tekemästä mitään.
Entä jos asiat on olleet näin koska oon sulkenut toiset mahdollisuudet mielestäni päätynyt jossain vuosien takaisessa tunteessa tiettyyn loppuratkaisuun ja sitten toistellut samaa vastausta kaikille nää vuodet?
Entä jos se ei ookkaan koskaan ollut totuus vai vaan jotain hätävale johon on ollut helppo turvautua kun toiset on olleet niin paljon itsevarmempia ottaneet paikkansa, huomionsa mun kulkiessa vierellä ja ajatellen vain sitä kuinka kaikki vihaa mua kuinka mä en oo mitään ja et oon ruma ja läski ja kaikkea aivan kamalaa ettei kukaan musta koskaan, mua koskaan.
Mä pelkään et oon kuvitellut tämänkin että jossain vaiheessa toinen nauraa ja sanoo uskoitko sä oikeasti mitä mä sanoin? siksi yritän taistella vastaan en ota mitään tosissaan vaikka kuinka pystyisin olla ottamatta kerro sä mulle oonko mä aivan naurettava ja ymmärtänyt kaiken väärin vai mitä helvettiä tää on?
Sitäkin mä pelkään että annan toisen olettaa jotain mitä ei oo että puhun itseni vahingossa ansaan ja toinen suuttuu kun tajuaa etten edes tiedä kuka oon ja etten oo koskaan ajatellut elämää niin kuin suurinosa muista ja että satutan vain lisää häntä vaikken ollenkaan tarkoita tai tahdo.
Silti mä mietin siinä hetkessä kun en jaksa enää jatkaa puhumista ja lähden huoneeseen että mitä jos sen sanojen taakse kätkeytyy totuus?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229