889.

Mä itken siinä missä autot ajaa ohi
ihmiset tulee kauppaan ja lähtee sieltä kaiken keskellä istun mä kyyneleet paidanhihoissani ja poskipäilläni.
Mä näin taas liikaa sen joka saa turvansa vielä sieltä mistä mäkin olisin kai saanut jos nyt asuisin omassa kämpässä kuten oli suunniteltu.
Tuota ihmistä kipeämpää käy nähdä ne hiukset sen joka saattais olla mulle vieläkin turva ellei se olis halunnut hajottaa kaikkea kommentillaan.
Se kai tahtoi tehdä olonsa paremmaksi päästä lopullisesti eroon musta tai sit se vaan tunti tarvetta kostaa mulle jotain.
Ihan vitun sama mul on ne terät ja me ollaan jo matkalla takaisin mä voin juosta suihkuun sen jälkeen portaat ylös kuivata hiukseni rikkoa yhden teristä nostaa pyyhkeen syliini ja unohtaa koko helvetin.
Sama kestämättömyys vainoaa mua tässä hetkessä sama kuin vuosia aiemmin ei se luovuta koskaan entä jos mä luovuttaisin kulkisin raiteille ja mua ei yhtäkkiä enää olis?
Niin moni juttu jäis kesken oonko mä jättänyt riittävästi muistoja itsestäni siskon pieni poika ei muista musta mitään jos nyt kuolen muutama pehmolelu seurais ehkä sen mukana siinä olis kaikki mitä se koskaan musta tietäis.
On lähellä etten itke autossakin mä en tahtois lähtee vielä mut tää ikävä ja kestämättömyys tappaa mut näitä voimakkaampia tunteita en tunne nää voittaa pelon ja ahdistuksenkin kun viimeisiksi ajatuksiksi jää mä en puhu teille enää koskaan mä en nää teitä enää ettekä te ikinä enää laske kättä mun harteille.
Kaiken piti olla nyt hyvin kun oon jonkinlaisessa turvassa nykyisessä asuinpaikassani että saan läheisyyttä ja saan olla väsynyt jos oon ja että mua kielletään viiltämästä mutta kun ei mun siltikään oo hyvä olla kuin niissä hetkissä jotka kiitää ohi aivan liian nopeasti.
Ja aina mä tahtoisin enemmän oon kai ihminen jolle mikään ei riitä mä tahtoisin tuntee olevani kokonaan turvassa kuten kolme vuotta sitten loppusyksyllä pimeän marraskuun taipuessa joulukuuhun.
EI! Mä en tahdo enää palata näihin muistoihin nää on kirjoitettu tännekin liian moneen kertaan turhaa turhaa turhaa mä en oikeasti jaksa tätä ikuisuutta kestävää kehää jonka piiristä on mahdotonta poiketa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229