883.

Pieniä vajoamisia pitkin päivää
tähän hetkeen yhtäkkiä tajuan ei mun oo mikään pakko mennä alas mun ei oo mikään pakko enää puhua tänään kenellekään mä voin hakee salassa sakset ja antaa pahan viedä.
Mä vaan hoen hyvin menee hyvin menee sitä samaa mantraa jokaiselle kai mulla meneekin ihan okei ainakin välillä.
Mut sit on nää kohdat kun putoan en kestä en enkä jaksa selviä pysty mä tahdon vaan sulaa kyyneliin emmä osaa elää en oikein kaikkialla väärillä tavoilla vain.
Ja mä niin tahtoisin laittaa viestiä aivan jokaiselle jolle oon joskus puhunut joka on ollut mulle tärkeä on niitäkin joihin ois aivan lupa olla yhteydessä niitä jotka on periaatteessa vielä mun elämässä vaikka vain harvoin.
Mut mitä mä edes kirjoittaisin mulla on ikävä mulla on eipä ne sille mitään vois mua vaan sattuu niin ja ikävä vois helpottaa jos sen sais sanoa ääneen.
Entä jos mä haen ne sakset entä jos mä vaan vajoan ja joudun pois täältä lopullisesti?
Mä en kestä tätä samaa pelkoa vuosista toisiin mä tahdon pysyvän turvan lupauksen vaikka mitä tapahtuis vaikka paha valtais mut mä saisin jäädä.
Mut ei sellaista voi luvata jos oon liian itsetuhoinen joudun pois ja jos ne toteaa ei tuosta oo kuntoutumaan ne sanoo toivoton tapaus ja mä joudun johonkin osastolle kauas kaikista pois mielistä ja ne vie multa luvan pitää yhteyttä kehenkään mahdollisuuden kirjoittaa mä en tahdo kokea sitä kuinka niin käy mut miten mä pystyisin sitä estämäänkään?
Mun sisällä paha hallitsee se saa mut muuttumaan se valitsee itsetuhoisuuden hallitsemattoman ja vihan ja ikävän ja pelon ja se saa mut noiden valtaan niin etten nää mitään muuta ymmärrän vajoavani mutten sitä kuinka tartutaan auttavaan käteen tai pidetään pää veden pinnalla m�� vaan sukellan syvempään niin että näyttää toisten silmiin siltä kuin olisin itse valinnut reittini.
Mä tahtoisin vaan saada muut jotenkin kuulemaan en mä oo itsetuhoisuus se on joku vieras joka on saanut mut mä oon luopunut minuudestani sen voima on niin valtava ettei sitä vastaan pysty taistelemaan.
Mä en jaksa tätä yötä enkä viikonloppua en ees tiiä ketä täällä on töissä entä jos vain niitä joille ei voi sanoa mitään niitä jotka vaatii vastaamaan hymyillä ja naurulla juttuihinsa eikä sitten voi yhtäkkiä mennä sanomaan mulla on niin paha olla.
Pelasta mut?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229