88.

Mä tahtoisin mennä noita teitä tositosi kauas olla taas se vanha minä joka osasi nauraa se sama minä joka jaksoi piilottaa pelon sitten kertoisin enemmän muuttaisin vuosien kulun menisin lähemmäs ja kuiskaisin mua pelottaa tosi paljon älä jätä mua äläkä usko ton sanoja.
Mä mietin tilannetta istuessani rikki kuluneella sohvalla mä mietin nuorempaa minää ja ensimmäistä ihmistä jota opin ikävöimään mietin niitä sanoja jos oisin kuiskannut ne vuosia sitten olisinko mä tänään eri tavalla ja olisko se kuitenkaan kuullut uskonut mua mä en saa koskaan tietää ja enää mikään ei ehdi muuttua yllätyn kun se tulee istuu ihan lähelle melkein käännyn päin ja halaan älä mee pois ei pelko oo kadonnu vaikka vuodet on menneet en silti vastaa kysymykseen mulla menee ihan hyvin pudistan päätäni ja käännän katseeni en mä voi enää sanoa ihan hyvin jos me ei nähdä enää koskaan ei silloin voi valehdella.
Mutta kun kaikki on taas ohi en pysty sanomaan hei että hei mä tästä meen toivon vaan et nähdään vielä nopeilla askelilla pois niille teille jotka veis kauas jos ois lupa lähtee.
Kun oon takaisin turvassa kaikki on sekavaa pyörremyrsky etsii uhrejaan mä en tiedä kuka oon mistä tuun ja mihin meen jos kuolema ei oliskaan enää vaihtoehto jos mulla oliskin aikaa etsiä kaikki uudelleen oppia elämään ihan turvassa.
Mun on vaikee uskoa että kaikki tää olis totta etten jäis yksin enkö ihan oikeasti ettenkö tässä olis liian vanha vaan että aikaa olis vielä riittävästi mitä elämä silloin ois?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229