86.

Ei kesä enää se ei ehdi tänne sisälle kuollut jo syntyessään kuten minäkin pian enkä minäkään enää koske tätä kevättä naura kuten aiemmin en minä enää ikinä.
Yöllä tahtoisin juosta ulos siellä niitä on kevään ensimmäisiä joutsenia mä kuulen ne mutten saa nähdä mä en saa kokea viimeistä kevättä niin kuin oon kokenut aiemmat.
Ja pakko selvitä katso kaikki tämä on syytäni aina yöhön asti uskon sanoja mutta pimeässä kaikki muuttuu toiseksi muistikuvat ovat viiltävän teräviä kuin valokuvia albumista ei sanoja, ei tunteita vain paikkoja ja ihmisiä värejä ja valoja pysähtyneinä paikoilleen ne repivät kaiken tieltään ja mä viiltäisin niin syviä haavoja jos mulla vain ois teriä kun ei näille oo sanoja ei kirjoituksia ei biisejä ei mitään mikä kertoisi tästä painajaisesta tuntemattomasta kauhusta.
Mutta itse mä lupasin silloin pimeällä pitkänä talviyönä että saan kuolla vain jos nyt nää viimeiset kuukaudet oon mahdollisimman hyvä sisko ja mahdollisimman hyvä kaveri ettei ne muistais mua itsekkäänä hirviönä että ne muistais vähän erilaisena kuin oikeesti oon enemmän kilttinä ja vähemmän vääränä.
Todellisuus saattaa olla toinen jos en enää osaa nauraa kuin ennen jos en saa piilotettua uusia jälkiä ja liikaa paljastuu.
Mutta älä ei enää sanaakaan tulevasta ei syksystä ei kouluista ei elämästä mutta ei puhuta myöskään menneistä en halua muistaa enempää.
Sillä tämä hetki olisi ihan hyvä näin kun vielä ei ole yö ja aikaa on jäljellä vähän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229