84.

Silloin kun se joutsen oli syksyllä lähdössä mä en itkenyt näin paljoa mä en miettinyt näkisinkö sen keväällä palaavan välillä uskoin elämään välillä kuolemaan useimpina iltoina siellä pimeässäkin mun mieli hakkas tahtia askeleille vielä kilometri vielä toinen
Mitä nyt liian nopeita lenkkejä liian vähän kilometrejä ja aina pimeää mutta vain sisällä mä oon kuollut nyt niin paljon enemmän kuin ennen kun itsekuria ei ole nimeksikään ja kaikki tämä on naurettavaa kuvitelmaa.
Nyt me seisotaan juoksuhiekassa itken sitä enemmän mitä enemmän kuulen asioita niiden toisten elämästä mutta ei saa sanoa mä en jaksa kuulla elämää.
Täytyy muistaa hymyillä vastata niin niin silmiin en taida katsoa mutta yrittää olla kuitenkin niin ettei toinen nää kuinka mä en kestä kuulla elämää.
Niitä biisejä kesiltä, joina meidän hiukset sotkeentui merihiekkaan kun me juostiin rannalla ilman kenkiä syötiin jäätelöitä lakritsakastiketta vaniljapehmiksessä käytiin siellä täällä tuolla silloin mä en ollut tällä tavalla heikko ja ne hiipuvat illat sulavia vaahtokarkkeja sormissa pelkäsinhän mä mutta silti jaksoin en mä muista et oisin sanonut älä nyt älä tänään ei meille sellaisia kerrottu mä näin ja mä kuulin mä tunsin mutta ei ne turhaan selitelleet ja mähän siinä väärä olin kun pelkäsin kun myöhemmin se selitti kuinka muiden lapsuudessa kuinka ne muut lapset ei ne ois sellasta pelänneet.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229