839.

Nyt ois parempi ettet lähtis huomenna mihinkään.

Ehkä mä sittenkin oon täällä jotenkin turvassa muutama hipaisu olkapäälle ehkä vielä joku päivä saan käden harteille ja tää pohjaton ikävä sammuu hetkeksi.
Ehkä ainahan mä saan toivoa sekunneissa kyynelten virratessa suljetuista silmistä.
Ei mulla oo mitään muutakaan se pieni toive sisällä pelastakaa?
Mutta tää väsymys yöt kuluu valvoen päivät sekavien unien vallassa.
Syynä kaikkeen se että pelkään öitä niissä unet ehtii liian pitkälle jonkun kerrotaan kuolevan ja sitten se kuolee kun päivisin nukkuu sitä herää muutaman tunnin välein ja vaikka näkee unia tai painajaisia kai ne on ne ei saa pelkäämään silmien sulkemista samalla tavoin kuin öiden unet.
Oon hukkunut erämaan syvyyksiin edessäni pimeä, autio, suuren hiljaisuuden vallassa lepäävä maa minä hukassahukassa eikä mulla oo mahdollisuutta löytää ketään joka osais johdattaa mut pois synkistä metsistä, kuolleilta aavoilta jotka kaikki on toistensa kopioita on aivan sama kuljenko ympyrää vai yritänkö etsiä auringonvalosta ratkaisua vastausta siitä missä oon sillä oon hukkunut tänne kohtalon johdosta tai karma kostaa mulle kaiken pahan jokaisen sanomattoman anteeksipyynnön.
Siksi mä jään lopen uupuneena nojaamaan vasten kuusen karkeaa runkoa kyyneleissä yltäpäältä mä oon niin niin väsynyt.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229