834.

Mä en nää enää teitä
saa yhtä ainoaa halausta sulta tai häneltä musta tuntuu että hukun näihin kyyneliin et nää vie ilman mun keuhkoista saa kaiken sen tilan jonka hapen kuuluis täyttää täyttymään suolavedellä.
En enää koskaan ellei taivasrajan takana odota toinen maa eikä siellä odota se järjen ääni mun sisällä vastaa.
Mut kipu, ikävä, paha olo turvattomuus, tulevaisuuden pelko tapan kaikki mun tunteet tapan itseni mä en enää edes täysin käsitä koko asiaa sillä oon kiertänyt nää samat kehät ajatuksissa ehkä jo tuhansia kertoja vuosien aikana mut ei sen mitään väliä mä tunnen niin vahvasti näin tän kuuluu mennä mun elämän kuuluu päättyä.
Ehkä kaikella täällä on tarkoitus menetyksillä merkitys jokaisen hipaisun ja halauksen taustalla syynsä tahto pelastaa, auttaa mutta sitten maailma ajaa rajoineen huutaa sääntönsä tuulten kuljetettaviksi ja pian yksi löytää itsensä kyynelissä anelemassa vasten lattiaa tuu takaisin?
Sellainen tää maailma on kasvattaa pohjattomalla itsekkyydellä joistakin lapsistaan hirviöitä toisista enkeleitä jotka käyttää voimansa ja jokaisen mahdollisuutensa pelastaa hirviöt itseltään mutta joskus aika ja tapahtuvat asiat ajaa tärkeimmän enkeleistä jonnekin matkojen taa ja hirviö kuolee yksinäisen sodan sammuttamana.
Mä en vaan pysty enää ei auta pyytää ei vaikka kuinka suorin sanoin sen näihin teksteihin piilottaisin laske käsi mun harteille viis minuuttia viis minuuttia on ehkä hetki kestettävää sulle mä tiiän olevani paha, itsekäs, ihmishirviö mutta sietäisit sitä viis pitkää tai viisi lyhyttä minuuttia on aivan sama kuinka sen haluat ajatella mutta kun läheisyys tässä tilanteessa pelastais mun hengen.
Mut ei melkein kirjoitan viestin mä taidan olla nyt varma, anteeks sillä lupasin kesätauon aikana ottaa yhteyttä jos tapahtuu jotain merkittävää mutta sitten päätän tuon viestin kirjoitan vasta raiteiden viereltä kun juna ei vielä oo tullut mutta saapuu minuuteissa.
Voisin tietysti kirjoittaa kirjeet tännekin haudata tiedot niin että jokainen saa päätellä kuka on kun kirjoitan vain ensimmäisen kirjaimen tai sen mikä mun suhde oli jäljelle jäävään.
Mutta en taida jaksaa on se yksi vuosia valmiina ollut kirje ikävän sävyjen värittämä ehkä se riittää ja kuva raiteista yhdellä sanalla: anteeks.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229