821.

Mä haen sakset kaapista
joka on unohdettu lukita mut vien ne sitten kuitenkin takaisin ja sanon et toi kaappi pitäis varmaan laittaa lukkoon.
Leikin nyt edes et oon taas seuraavaan kauppareissuun asti turvassa vaikka enhän mä oikeesti oo en niin kauan kun kukaan ei tuu lähelle tai mä saa kerrottua mikä saa pahan olon mun sisällä syntymään.
Näissä päivissä on liikaa tyhjää mä löydän kirjan kirjoittamisesta ja vaikka teksti on vaikea ymmärtää mä taistelen itseni lukemaan aina muutaman sivun.
Ja oikeasti mun on nyt parempi yrittää olla ilman viiltoja mä en tahdo joutuu osastolle siellä, vieraiden ihmisten ympäröimänä, mä oon vielä turvattomampi kuin täällä.
Mut en mä sit lopulta tiiä teinkö oikein vai väärin ne viillot ois olleet oikein ehkä tää viiltämättömyys on suurempi virhe ihmisiä kohtaan sillä miten muuten hyvittäisin ne kymmenet sanomatta jätetyt anteeksipyynnöt?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229