820.

Sekin tässä paikassa on kivaa
et vaikka autossa olis paikkoja muuallakin tullaan viereen istumaan jotta matkan aikana voitais jutella.
Jossain vaiheessa illan taittuessa yöksi mä sanon ei tää elämä ehkä oo niin kauheaa ei ainakaan joka hetki sillä huomisessa on monta mukavaa juttua ja me voidaan jatkaa pelejä ja juttuja vaikka heti aamupalan jälkeen.
En mä oo menettänyt kaikkea mielenkiintoa toisia kohtaan musta vaan välillä tuntuu siltä kun vajoan samean harmauden syliin.
Mut jo niissä hetkissä pelkään tulevaa sillä aina siellä odottaa päivä jolloin arkea ei enää jaetakaan laitetaan ehkä viestiä välillä mut unohdetaan se mitä tässä hetkessä on kaikki tämä muuttuu ajaksi josta silloin puhutaan aloittaen lause sanalla joskus.
Pitäis vaan osata nauttia hetkistä ajasta joka jaetaan hetkistä joista rakennetaan muistot mutta mussa ei oo sitä taitoa kun sureminen on asennettuna koneena sydämeen jakamaan joka lyönnille osansa tummasta myrkystä.
Mut hei jos sä opetat mut elämään nostat mun pudotessa aina uudelleen korjata laastarein ne vuotavat haavat jos sä mun mielen särkyessä sirpaleiksi otat lähelles ja silität kättä hei mitä jos sä pelastat mut elämän suurimmalta hirviöltä minuudelta?

Liker

Kommentarer

Skriv kommentar...
IP: 82.99.3.229