817.

Mä oon aivan loppu
haaveilen vaan viltin alle kääriytymisestä kaiken sen ajan joka täytyy olla pystyssä.
En jaksa alkaa väittelemään saisinko jäädä nukkumaan en jaksa puhua on helpompi pakottaa itsensä nousemaan ja autoon ja sitten vain istua salin reunalla tuijottaen tyhjyyteen.
Pelkään jatkuvasti milloin joku huutaa mulle kun en suostu tekemään siellä mitään kukaan ei ymmärrä kuinka mä en oikeasti jaksa tuntuu kuin nää ei edes ymmärtäis mitä masennus on.
Tai joo tän paikan on tarkoitus kuntouttaa siks kaikki pakotetaan mukaan mut kun mä en just nyt oo siinä kunnossa et jaksaisin ajatella mitään parantumista.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229