815.

Näetkö sä näistä kirjoituksista
sen epätoivon joka mun sisällä vaeltaa?
Tunnistatko silmien katseesta sen pohjattoman väsymyksen suon?
Välitätkö sä oikeasti musta?
Voisitko sä todistaa mulle voisitko sä vaan laskee kätes hetkeksi mun harteille?
Saanko mä koskaan anteeksi että muutuin pahaksi, satuttavaksi ihmiseksi?
Opinko mä ikinä elämään vai seilaanko mä vain rannoilta toisille kysellen saisinko jäädä hetkeksi suojaan nukkumaan?
Loppuuko painajaiset koskaan jatkuuko ne rajan tuolla puolen vai saanko siellä ikuisen levon?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229