803.

Pilvet painaa taivasta tummaksi
puut keinuu vasten toisiaan aulassa hämärä ennen kuin toinen tulee ja sytyttää valot.
Mä toivon syksyä joku kesä tällaisina päivinä mä itkin koska uskoin etten näkisi enää kesän kuolemaa.
Nyt jollain tavalla tiiän jo että näen syksyn en tiedä millaisen ehkä ahdistuksen, toivottomuuden täyttämän mutta että näen kuitenkin ne lehdet jotka luonto maalaa kauniisiin väreihin lopulta pudottaen ne maahan kasvamaan uutta elämää.
Mä en tiiä onko tieto elämästä helpottava vai ennemmin pelottava.
Rakentelen sääntöjä itselleni haaveilen ajasta jolloin saa kääriytyä neuleisiin toivon muutosta ja siksi en osta teriä.
Tiiän et ajatuksia tulee ja niitä menee ajattelen et tän hetken tahdon olla viiltämättä varmistaa että saan olla vielä täällä.
Muuta en jaksa ajatella älä viillä älä viillä ja siinä kaikki.
Totta kai ikävä seuraa mua näissäkin päivissä ainahan se on mukana mutta laskemalla sääntöjä sen pystyy jotenkin sulkemaan pois mielestä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229