799.

Illan pilvien sävyt on monet
taivaanrantaa peittää tuo metsä ikkunalaudalla kone odottaa aukaisiaansa sen näppäimistöllä helmeilee tuhansia kertomattomia tarinoita.
Mun silmiin nousee kyyneleet vaikka juuri tänään oon selittänyt kuinka en ikävöi koiraa enää en osaa hoitaa sitä tai nukkua sen kanssa muistaa mitä kaikkea se vaatii siksi en lähde sen luo vaan jään tänne jossa elämä on helpompaa sitten etusivulle nousee kauniisti koiran silmin kirjoitettu teksti jossa pyydetään pysähtymään hetkeksi sillä koira elää niin lyhyen aikaa mä hajoon mä rikkoonnun mä (!) tarvin (!) teriä (!) muistan ne lukemattomat yöt kun koira nukkui jaloissa tai sylissä mä kirjoitin tai luin blogeja me oltiin yhtä niin kauan kunnes mä tein ratkaisuni ja lähdin pois.
Sen jälkeen ei oo ollut meitä oon nukkunut yhden yön kerrallaan koiran kanssa paikassa jota en kodiksi enää nimittäisi mut en oo palaamassa sinne kuitenkaan hetkeen sattui erossa oleminen ajan päättymisen ymmärtäminen kuinka paljon tahansa.
En kestä kuinka siellä löytyy aina asioita jotka on pakko hoitaa heti eikä yhtään myöhemmin vaikkei mun rohkeus ja voimat riitä kuin siihen hengissä pysymiseen.
Siellä ei ymmärretä ei ehkä tahdota tai sitten osata emmä tiiä ja mitä väliä jossain vaiheessa jompikumpi meistä olis täältä lähtenyt kuitenkin ero on väistämätön ehkä parempi että lähdin jo neljän vuoden jälkeen yhteisestä elämästä ehkä ihan hyvä et oon hukannut taitoni koiranhoidosta tietoni asioista joista silloin haaveilin niistä joista mun arki koostui vielä viis vuotta sitten ehkä ihan hyvä että yhden prosessin oon käynyt loppuun itkenyt kaikille koirille kirjoitetuille muistoteksteille Itkenyt niin kauan ettei ne enää nosta kyyneleitä silmiin.
Poikkeuksena tuo tämän päiväinen ei olis pitänyt lukea koko tekstiä enteilin sitä hetken ennen kuin avasin sen mut kyl mä tästä ikävästä yli meen jos uskottelen itelleni et me nähdään sit rajan tuolla puolen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229