798.

Taustalla aika nimeltä lapsuus
mukana muistot syysmyrskyisestä merestä ja kun palattiin kotiin uuniin sytytettiin tuli ja mä luin huoneessa Tiina-kirjoja.
Ne kaikki läpi ja joskus uudestaan rakastin niiden vuosikymmenten takaista maata jotka ne kirjat mulle avas ja mä luin koska se tunne minkä lukemisesta löysi oli parempaa kuin mitään mitä tuohon aikaan tunsin nykyään saman tunteen saa kun sanat juoksee näytölle ja on vain kirjoittaminen tai tietysti mulla tuolloin aiemmin oli myös haaveilu kuten on nytkin kuinka monta vuotta mä rakensin unelmiani leikin omistavani kissan ennen kuin sain ensimmäisen se kulki mielikuvituksessa mun vierellä mä pystyin ja pystyn uppoamaan mieleeni niin että unohdan missä oon ja miksi oon heräten aina välillä todellisuuteen palatakseni vain takaisin mielikuvitukseen se synnyttää luovuuden luo mulle sanat joilla kerron tälle maailmalle mitä ajattelen miten tunnen tunteita.
Mä oon just nyt yllättävän toiveikas jäätelökioskilta päivän pelastus kun oon varma että tänään en muuta hyvää saa viikkojen ja taas viikkojen ehkä kuukausien ja vuosienkin turva tiedossa mulla ei oo kiire mihinkään kukaan ei odota multa mitään hengissä pysymistä joo mut muuten oon vapaa mutta kuitenkin turvassa itseltäni.
Mua ei pelota tuleva viikonloppu tai tauko terapiasta mä voin liikkua tän kesän ja tehdä niin paljon kuin jaksan tai jäädä huoneeseen kirjoittamaan tai itkemään tai mitä tahansa alan vähitellen luottamaan etten mä joudu pois ainakaan ihan vielä jos pystyn olemaan viiltelemättä ja vaikka välillä sortuisinkin ei ne ehkä kuitenkaan luovuta mun suhteen niin helposti.
Se tuntuu enemmän kuin hyvältä että käsien kunnosta välitetään silloinkin kun mä en itse jaksa ja mua estetään viiltelemästä silloinkin kun itse raivostun rajoituksista sillä ne luo mun sisälle sitä turvallisuutta jota en itse osaa luoda.
Mutta niin en mä tarkkaan muista ensimmäiset kymmenen vuotta elämästä sulautuu yhteen ne on joko pelkoa tai sekavaa kiintymistä mä itkin jopa tavaroiden jälkeen en kestänyt että niitä hävitettiin ja aina kun mulle selvis että jokin vaikka sitten rikkinäinenkin tavara oli heitetty pois mä itkin ja pelkäsin ja kaikki tuntui loppuneen nyt mä mietin mistä tuokin kumma juttu tuli oliko elämä niin turvatonta että pidin kaksin käsin kiinni kaikesta mikä oli pysyvää vai olinko vain vaikea lapsi?
Nyt palaan kirjastossa hetkeksi noihin muistoihin ja kun luen kirjojen takakansia eikä mua ahdista tai oo jatkuvasti kiire pois mä oon aivan ihmeissäni kun tullaan sanomaan hei, nyt lähdetään enkä oo vielä ehtinyt edes selata kaikkia uutuuksia läpi kun unohduin kirjoittamaan tätä tekstiä.
Niin pitkään kolme kokonaista vuotta tästä hetkestä taaksepäin mä kadotin tuon taianomaisen tunteen ja aloin pelkäämään ihmisiä niin että kävin kirjastossa vain nopeasti mä oon enemmän kuin iloinen kun nyt huomaan saaneeni sen takaisin hetkessä on vain kirjat ja minä kirjaston hiljaisuus toiveet ja ideat jotka kirjoista nousee mä melkein tärisen ei oo ollenkaan pahaa mun rakkaus näihin ymmärryksen luoliin syntyi lapsuudessa satutunnit pikkukakkosen jälkeen keskiviikkoiltaisin tuolloin syntyi tunne mä kuulun tänne toiseen maahan jonka sanat ja mielikuvitus ihmisille rakentaa.
Kirjoittaminen ja lukeminenkin on mulle paljon suurempia juttuja kuin moni ymmärtää ajatella enkä mä itsekään sitä usein muista, ymmärrä et mulle on annettu kaikki nämä sanat ja mä voin tuntee onnistuvani kun saan jutun kerrottua juuri niin kuin ajattelen.
Kului vuosia niin että tunsin etten oo hyvä missään olin hukannut sanani itseni tyhjän suorittamisen arkeen lapsena kirjoitin satuja ainekirjoitus oli parasta mitä koulussa tiesin mutta sitten tultiin yläasteelle siirryttiin asiateksteihin ja mun luovuus tukahtui kun en enää tiennyt miksi tai kenelle kirjoittaa.
Onneksi lukiossa vastaan tuli luova kirjoittaminen terminä ja se yksi sana löi mun silmille äidinkielenkirjasta yksin ohjeena kirjoita mitä ikinä tahdot ja mä kirjoitin enkä oo sen jälkeen lopettanut taukoja muutama päivä katoaa joskus kun mitään ei tapahdu ja pää ei jaksa ajatella mutta en osais kuvitellakaan viikkoa ilman sanoja.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229