796.

Käsissä liian monta revittyä hiusta
pudotan ne lattialle jotta en näkisi huijatakseni itseni uskomaan etten oikeesti oo tehnyt mitään että mä vaan mä vaan istun tässä oon joku ihan muu kuin mä että mä elän ihan tavallista elämää oon tullut vaan käymään täällä jonkun vieraana seuraan sen jonkun toisen elämää vierestä mutta en itse oo sairastanut masennusta yli neljää vuotta parantumatta.
Mut turhaa mä itelleni näitä valheita uskottelen se on hetken pako todellisuudesta sitten ne tummat pilvet kerääntyy taivaalle pitäen ääntään täältä me tullaan ymmärrät kai?
Siinä ukonilmojen välissä kuumassa, painostavassa tilassa me käydään kävelemässä mä selitän loputonta asiaa ikävästä menneistä ja nykyhetkestä ahdistuksen aiheista ja sitä kuinka aion nyt yrittää hetken olla ostamatta teriä leikkiä edes olevani turvassa jääden sanoihin yön yli lomia on turha suunnitella.
On yllättävän helppo puhuu toiselle en oo avannut ikävääni täällä kenellekään sitä kymmenen vuoden itkua kaipuuta turvaan puhun teistä nimillä vaikka ei ne toiselle kerro mitään ehkä parempi niin menneet on menneitä vaikken mä yli oo päässytkään.
En mä ees tiiä miks enää puhun eihän mikään mihinkään muutu illalla hyökkää itsesyytökset sun ois pitänyt olla hiljaa! ja mua itkettää taas.
Mut enää ikävä ei oo niin kauhean syvää kuin vielä hetki sitten se ei hallitse mua ja harvoin se on syy viiltoihin.
Se ikäänkuin kulkee rinnalla mut ei oo enää mun sisällä se on kyllä osa mua mut oon unohtanut sen osan olemassaolon näihin viikkoihin joissa toivon uudesta ihmisestä turvaa sitä että tää kestäis siihen saakka kunnes ite olisin valmis irroittautumaan lähtemään kohti omaa elämääni eikä niin et mut revitään taas hetken kuluttua irti vasten mun omaa tahtoa ja mä jään hämmentyneen epäuskoisen itkun valtaan tuijottamaan ovea joka suljetaan.
Ja iltaa me pelataan mä sanon etten oo kertaakaan täällä ollessani puhunut näin paljon päivän aikana tai ollut varomatta jatkuvasti sanojani ja pelkäämättä virheitä.
Se toinen arvostele se ei vaadi vaan kuuntelee on hetkessä mukana nauraa jutuille ja sillä on aikaa viettää tunteja mun kanssa.
Tämän myötä sen lisäksi että saan toivoa ohjaajista turvaa ja saatan jopa saada sitä oon saanut täältä kaverin jonka kanssa viettää aikaa ja jutella.
Se on outoo kun mun ystävät otti ja lähti kuka mihinkin ja kuka milläkin syyllä ajattelin vain et vika on mussa mun masennuksessa.
Mut nyt onkin joku jonka kanssa voikin jakaa ajatuksia niistä kaikista tapahtumista jotka tähän on johtaneet tai puhua niitä näitä ja mä tahdon yhä vain enemmän olla täällä enkä joutua osastolle.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229