791.

Enkelten syliin
pois maailman rannoilta tuskista, itkuista enkelten syliin.
Kasvatanko minäkin siipeni taivaan hellässä suojassa opinko minäkin lentämään palaamaan tähän maailmaan aamukasteeksi ruohikolle auringonvalon varjoiksi?
Aika kertoo tarinat mun pelko sammuu lähes kokonaan kuolemassa on hyvä olla.
Aamulla kaikki on kuitenkin toisin lasken mahdollisuuteni kuolemaan ne kaikki on tässä mut joku huutaa vastaan joku puolesta miksen vaan lähtis kun valheet on jo kerrottu tai miks lähtisin kun väsymys ei oo niin syvää kuin aiemmin?
Mä sanon aika näyttää se vaan loppuu nopeammin kuin kukaan uskoo ellei mun rohkeus riitä kertomaan suunnitelmista.
Miks kertoisin kun on mahdollisuus päästä pois miks jäisin tänne viiltelemään ja pelkäämään koska mut pakotetaan muuttamaan ja sitä milloin tarvittavat lakkaa tehoamasta katsomaan toisten ranteilla olevia viilletyjä arpia kestämään mustasukkaisuutta enää hetkeäkään?
Varmuus lisääntyy kun tunnit juoksee kuolemaa kii tahdon pelastusta, turvaa mut tästä maasta en sitä saa kukaan ei enää koskaan ota lähelleen ja vaikka ihme tapahtuis ja joku niin tekis pian sillä olis kiire jonkun toisen luo jonka hätä on aidompaa, suurempaa.
Mä lähden kuiskaan portaikossa tänään mä lähden.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229