787.

Ahdistus seuraa mun mukana
se kurkkii ovenraosta huoneeseen juoksee kiinni kaupan hyllyjen välissä mä en saa sitä pois mutta kipua on liikaa kun vihdoin tulee tilaisuus viiltää.
En osaa en kestä vaikka viha mun sisällä ei hellitä kun näen kuinka toinen saa huomiota mä vaan nauran jonkun jutulle kuten mulla menis hyvin vaikka ei todellakaan mee.
Kukaan ei tuu kysymään mä yritän painaa silmät uneen vetäytyä hetkeksi kaikista ajatuksista mut mieli ei anna rauhaa nukahtaa.
Mä en tiiä mitä tekisin lenkille illalla joo en mä oikeastaan enempää edes jaksais.
Haluisin tän olon pois mut jos pyydän tarvittavaa (enkä ees tiiä onko tää ahdistus riittävää) ne haluaa kuitenkin nähdä kädet ja sit pitää luopuu teristä ja kaikki on vieläkin pahemmin.
Mutta oon huomenna lähdössä yöksi pois jos nää kädet on viilletty auki ja sideharsoa ei oo tarpeeksi mä oon ongelmissa.
Mä en vaan jaksa tätä elämää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229