786.

Paha juoksee ikkunoiden tuomasta valosta
kännykästä joka hiljenee mun vihaisen viestin jälkeen.
Sä et tahdo yhteistä tulevaisuutta et usko mua vakuutin mä mitä tahansa ja mun raivo saa sut siirtymään yhä kauemmas.
Haluun jo luovuttaa ei musta oo elämään kenenkään kanssa samaa elämää meidän olis pitänyt löytää toisemme aiemmin silloin kun muutkin seurusteli ensimmäistä kertaa.
Tuolloin mä kuuntelin niiden juttuja vierestä en ollut kateellinen vähän ulkopuolinen vain.
Nyt on kai jo liian myöhäistä kun oon tottunut olemaan yksin sen jälkeen kun kaverit luovutti mun suhteen on mennyt kuukausia etten oo puhunut muiden kuin sukulaisten tai ohjaajien kanssa.
Ehkä mä en vaan osaa rakastaa toivon huomiota, läheisyyttä mutta en osaa olla parisuhteessa.
On outo tunne kun tajuaa että on saanut kaiken mitä tältä maailmalta voi saada ihmisen, joka rakastaa just sua ja vannoo rakkauttaan ja silti sitä suihkussa ollessa miettii kun viileä vesi juoksee kehon yli kuinka tyhjää elämä on.
Kun ei se paikka syvällä sisimmässä täyttynytkään sillä että joku tuli ja rakasti lupas tulevaisuuden.
Jää täysin tyhjän päälle kysymyksessä vaan tässäkö koko elämä oikeesti oli eikö rakkaus pelastanutkaan?
Ei sais laskee toisen varaan yhtään enempää kuin itsekään olis valmis kantamaan enkä mä sua todellakaan tästä syytä mä vaan kasvoin sen vaiheen ohi yksin jossa ihastutaan ensimmäistä kertaa opetellaan jakamaan toisen kanssa kaikki.
Mä oon opetellut vain pärjäämään yksin siks en uskalla päästää sua riittävän lähelle vaikka puhun paljon ja enemmän kuin muille itkenkin usein mitä en koskaan toisten kanssa tee mutta silti musta tuntuu etten osaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229