763.

Ja mä kerään rohkeutta
kirjoitan tekstin ja kysyn haluaako se lukea mitä ajattelen.
Teksti käsittelee suuria aiheita puhuminen niistä on vaikeaa mut jotain saan sanottua kun kysytään mitä mä tekstilläni tarkoitan.
Mä niin toivon enemmän kuin kuuta, tähtiä, taivasta tai kuolemarakasta et tää muuttaa asioita.
Pelkään valtavasti mut teksti otetaan onneks hyvin vastaan.
Ja halaus on varma ja mä mietin et jos tää paikka oikeasti rakentuu uudeksi turvaksi voin mä viiltelystä luopua siirtää sitä hetken matkan päähän jotta saan olla turvassa oikeassa turvassa.
Alku ainakin oli lupaava enkä kadu tekstiäni ollenkaan ehkä tapahtuu juuri se muutos jota oon nää kuukaudet kaivannut mutta ajatellut vaan ei koskaan enää.
Mä nukahdan kesken päivän tuo turvallisuus mielessäni mun ei oo mikään pakko miettiä muuta ei huomisia juhlia ei sitä koska saan seuraavan kerran teriä vaan mä voin nukkua toiveisiin että saapuu vielä ne illat kun joku tuleekin mun luo laskee käden harteille ja sanoo ei oo mitään hätää.
Ja jos mä pystyn luopumaan viiltelystä mä uskon saavani jatkaa täällä kunnes oon itse valmis lähtemään.
Se aika ei oo lyhyt mutta en jaksa tänään edes ajatella mitään omaa elämää kerään voimia vasta elämiseen toisten tuella.
Mä mietin vaan et onneks kirjoitin, kerroin jo nyt kun en oo vielä kasannut asioista liian vaikeita jos en olis kertonut turvaa ei välttämättä koskaan tulis ilman tuota tekstiä ne tuskin olis koskaan tajunnut mun puolitetuista lauseista mitä tarvitsen silloinkin mä toivoisin kyllä mutta vain hiljaa mielessäni ja itkisin mut rohkeus ei riittäisi puhumiseen vastaisin vaan emmä tiiä mikä mun on.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229