748.

Mä taisin nähdä sut.

Voi ei näinkö oikeesti sut?
Onneks siinä niin että tuskin huomasit mua ja vaikka olisit huomannut et ehtinyt tulla juttelemaan.
Se oli ihan muutaman askeleen päässä jos oisin pyörinyt hetken vähemmän siellä hyllyjen välissä me oltais kävelty vastakkain ja niin mut oisin väittänyt et mulla ois ollu kiire etten ois ehtinyt muuta sanoo kuin kylmästi moi ja jatkaa matkaani.
Niin mä oon sen päättänyt vaatiihan se enemmän rohkeutta enemmän kuin mulla oikeesti olis mutta aivan turhaa rikon itteeni yhtään pahemmin.
Mä tiiän mä hajoon illalla huoneeseen teriä ei oo mä lasken päiviä millon niitä saan mä tiiän ettei siinä oo mitään järkee kun tää käsi on yhä pahasti auki ja sen pitäis antaa parantua ja sekös mua raivostuttaa ja ahdistaa miksei noi vanhat haavat vaan voi parantua jotta voisin tehdä uusia ilman jatkuvaa pelkoa siitä että ne arvet tarrautuu paidanhihoihin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229