744.

Ja mä kirjoitan
käärin hihat kun ranteisiin sattuu
ne helvetin parantumattomat haavat aukeaa aina uudestaan
mut mä en välitä
sillä mä kirjoitan.

Yritän uutta tekstiä
tuijotan valkeaa ruutua
sitten löydän vanhan tarinan alun
tallennettuna nimellä mania.

Mä luen sen
en katso milloin oon sen kirjoittanut
mut teksti tuntuu vieraalta
niin kuin se olis jonkun toisen käsialaa
vaikka mä tiiän ettei se voi olla.

En ehdi näppäillä kirjaimia yhtä nopeasti
kuin ajatukset juoksee
mut yritän parhaani mukaan
enkä pysähdy välillä ees lukemaan kirjoittamaani.

Mun on kirjoitettava nää haaveet tarinaksi
ehkä siitä tulee mun elämä
ehkä mä muutun kuten tarinan päähenkilö
joka löytää itsensä rauhattomana satama-altaan reunalta
jonka mieli luo uusia ajatuksia loputtomiin
kun se tajuaa, että elämän avaimet on sen käsissä.

Se on haaveillut kuolemasta vuosia
aivan kuten minäkin
mutta sitten saapuu uusi kuu
se löytää jonkun tekstin
joka saa sen ajatukset kääntymään
ei pois kuolemasta
mutta se ymmärtää kuinka kuolemasta voi saada kauniin
kärsimysnäytelmän.

Minäkin tahdon
mä huutaisin väliin
mutta miksi huutaisin
ei nuo tuolla mun huutoa kuulis
ja vaikka kuuliskin ei ne välittäis
tai ymmärtäis mitä mä tarkoitan.

Mä tarkoitan sitä
että huominen on maanantai
ne sanoo uuden viikon alku
entä jos mä
jos tällä kertaa?

Kesäilta vaipuu sijoilleen
mä hukkaan tän kesän viettämällä liikaa aikaa sisällä
nää illat pitäis käydä lenkillä
makoilla nurmella
eikä viltin alla sängyllä
silmät kyynelissä itsevihasta.

Mut kun mua pelottaa
jos tartun käsistä taas sitä toivetta
jos meen lenkille
niin mun olo saattaa parantua
ja entä jos mä nousen lentoon taas
innostun koulusta tai jostain muusta
ilmoittaudun lukioon ja kadun myöhemmin
nii mä en tiiä olisko kuitenkin parempi jäädä tähän
sijoilleen hajoamaan surkeuteen
ei ainakaan sattuis
kun ei ois mistään mistä tippua.

Mut kun mun jalat vie käveleen
ne haluu pitkästä aikaa kunnon lenkille
musiikin hakkaamaan tahdin.

Mut mun täytyy pitää pitkähihainen päällä
on kuinka lämmin tahansa
mä en saa liikkua missään ilman pitkähihaista
nää arvet on liian syviä
ja osa niistä ei oo vielä ees parantunut.

Kaikki on erilailla kuin viime kesänä
mä en muista lenkkeilinkö silloin
ja jos niin minkä verran
mut sen mä muistan et hallitsin itteäni paljon paremmin
kuin nyt.

Ja voi sitä vuoden takaista kevättä
silloin kaikki vasta hyvin olikin
siis hyvin kun katsoo tältä suunnalta
hallinnanpuutteesta ei hätää
kaikki siinä
just siinä.

Mä aion päästä sinne takas
ja jatkaa siitä pidemmälle
mä aion kirjoittaa
ja mä aion lukea
siitäkin on yks ikuisuus kun oon viimeks oikeesti lukenut koko kirjan.

Mun on aivan pakko alkaa lukemaan
mun luovuus kuolee paikoilleen
kun en opeta sille uusia asioita
vaan annan ajatusten harhailla turhissa videoissa
ja loputtomissa uutisissa.

Miten se mun maailmaan vaikuttaa
vaikka tuolla maailmalla tapahtuis mitä pahaa
mä luen ne uutiset nykyään liiankin tarkasti
vaikken tiiä syytä.

Ja mun täytyy kirjoittaa
enemmän ja enemmän
mä en voi vaan maata ja nukkua päiviä tarvittavien avulla
vaan mun on liikuttava, kirjoitettava ja suunniteltava.

En mä sano et mä tästä mihinkään muuttuisin
mut yrittää voisin enemmän
tarttuu kii tähän kesään
enkä juosta karkuun.

Mut mä en tiiä
entä ne yöt joina valvon aamuyölle
miten mä jaksan mitään niiden öiden jälkeisinä päivinä
tekis mieli hakee joka ilta tarvittava
että varmasti nukahtais ennen puolta yötä
mut kun mä vähän epäilen
et osasyy tähän hallitsemattomuuteen löytyy siitä lääkkeestä
joka kyllä keinuttaa muutaman tunnin päästä sekaviin uniin
mutta muuta hyvää siinä ei sit ookkaan.

Mä oon samalla tavalla innoissani
kuin tarinani päähenkilö
joka kerää asiat listaksi
kiinnittää sen vaatekaappinsa oveen
ja aloittaa.

En mä itkemistä aio lopettaa
enkä teidän muistamista
en turvan kaipuuta
enkä edes viiltelyä.

Mä jätän asiat niille sijoilleen
mut päivien tyhjät tunnit täytän tekemisellä
sellaisella, jossa on oikeesti jotain järkeä
josta on hyötyä.

Ehkä muutos silloin kävelee vastaan
tai jättää kuitenkin tulematta
ainakin mä saan uusia tekstejä luotua
ja ne ei koskaan oo pahasta
vaikkei muuta muutosta mun elämässä käviskään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229