74.

Kuuluu juttuja
ympyrät sulkeutuu hiljalleen tätäkään en olisi tahtonut kuulla pimeässä huoneessa saa painaa kynnet ihoon jos siitä ei jää jälkiä kestämättömyys ja sitten huomaan virheen toisenkin miten tyhmä voi olla miksen voisi olla tarkempi oma syy oma syy mä haluun vaan pois.
Onko se enää siinä toisessakaan tarinassa mun päiväkirjoissa kyllä mutta tavoittaako sitä enää mikään tämän kevään jälkeen pelottava ajatus entä jos se ei kuule yksi tarina jää aina rikkinäiseksi niin että kuolemakaan ei korjaa yritän turvautua ajatukseen etten kuule siitä kuoleman jälkeen että kuolema lopettaa kaiken tämän ikävän että sitten tyhjyys valkoinen ja loputon niin uskomattoman turvallinen pimeässä huoneessa itkun hallitessa mä yritän vain uskoa että kuolema lopettaa kaiken ei kipua enää koskaan on vain niin kovin vaikea uskoa kun näitä päiviä ilman kuolemaa ja haavoja on jäljellä niin monta.
Mutta missä on se neule älä sano että mä hävitin senkin älä sano mä en kestä enää yhtään virhettä mä en kestä menettää sitä viimeistä muistoa sen yhden ainoan päiväkirjan tekstin jälkeen johon on kirjoitettu jokainen sanottu sana.
Päivällä voi hakea turvaa viimeisestä kirjeestä yöllä ei ole sitäkään kaikki oli suunniteltu mutta vain yksi lause muutti kaiken mitä nyt mitä nyt kirje oli jo valmiina kyllä mä ymmärrän kyllä mä ymmärrän ettei tää kuulu sulle enää miksi silti mä haluun sun kuulevan?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229