726.

Päivä juoksee aikaa eteen
kuin sen oudon tärinän vallassa.
Selviää asioita joku heittää väliin sen mitä oon miettinyt mielessäni viikkoja mä mietin miten näin voi edes käydä et oon vaan hiljaa ja puhumatta asiasta josta pitäis puhua ja sit yhtäkkiä toinen heittää sen ehkä puoliks vitsillä mut lähes tosissaan ja mua vaan hymyilyttää.
Okei, sit tulee taas se hetki kun mut ajatetaan palaamaan huoneeseen voisin jäädä aulaan mut en tahdo kun siinä on muita ja kaiken hintana ne kaksi mun suloista terää vietiin pois.
Ja sanoja huoneen läpikäymisestä mä vaan naurahdan epäuskon vallassa ei mun huonetta oo koskaan käyty läpi onneks sit ei mut sit sanotaan että seuraavasta mä väitän vielä vastaan kun ei mulla huoneessa enää oo teriä et jos ostan uusia niin eihän niiden oo mitään järkeä käydä mun huonetta läpi jos annan kaikki ne uudet terät pois.
Joo, joku kysyis eikö olis vaan helpompi unohtaa terät ja alkaa elään mut ne ei nää näiden asioiden syvyyksiä eikä ne tiiä puoliakaan syistä joita viillot kantaa mukanaan.
Elämä muka tarttuu muhun näissä päivissä vaik sit tulee taas pimee ja ikävä ja paha olo ja mua väsyttää jo valmiiks ajatus niistä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229