724.

Mä valvon iltaa yöksi
etsin terät roskien seasta ne joista valehtelin ei mul enää oo kaiverran kättä auki oon tyytymätön ulkona linnut laulaa niin kuin ois mikä tahansa kesäyö sellainen jossa suudellaan salaa jossain metsikössä humallutaan juomista rannalla hukataan kengät ja tanssitaan aamuun.
Ei tää yö ei oo lähelläkään tuota tämän kauemmaksi onnea tuskin pääsee sidon haavan vain avatakseni sen uudelleen eikä mulla oo ainoatakaan ideaa miten mä nukun sotkematta avatulla ranteella lakanoita.
Käyn läpi kaapit jostain löytyy lisää sideharsoa mun päässä vain yksi ajatus nyt voisin avata toisenkin ranteen.
Ehkä en jaksa en enää vain jaksa mä kääriydyn tähän peittoon mä jään tähän paikoilleni en jaksa enää kipua en pelkoa siitä että viillän niin syvään että käsi ei toimi enää.
Susta ei kuulu mitään toivon et oot jossain saamassa apua ja et oot hengissä vielä ja sitä ettet ois äärettömän vihainen mulle.
Mut mikään ei oo varmaa niin kauan kuin et vastaa tuntuis jotenkin väärältä alkaa nukkumaan kuin ohittaisin sun pahan olon olankohautuksella vaikka tää huoli vie multa järjen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229