723.

Päivä vapaana ahdistuksesta
illaksi sinne on palattava mutta ennen sitä mä siivoon, leivon leikin hetken tavallista elämää.
Sitten illalla tulee viesti sulta mä lähden tänään mä mietin soitanko hätäkeskukseen vai mitä helvettiä en tiedä yhtään missä oot mitä mä sinne sanoisin sun nimen ja sen missä asut eipä ne paljon niin vähillä tiedoilla pystyis.
Mä tiiän tästä yöstä tulee pitkä jos tää on sun viimeinen jos kukaan ei saa pelastettua sua silloin en tahdo nukahtaa enää koskaan en muuta kuin ikiuneen mutta pitkä tästä tulee siinäkin tapauksessa että sua etsitään ja mulla jatkuvasti se sama pelko entä jos sut löydetään liian myöhään?
Mitä mä tällä elämällä jos säkin lähdet viereltä jos et enää koskaan kirjoita mulle yhtään viestiä jos en enää koskaan kuule sun ääntäs.
Vaikka toisaalta mä ymmärrän sun tahtoas enemmän kuin hyvin mä ymmärrän sen väsymyksen jatkuvan pelon tulevasta mä ymmärrän miks tahdot lähtee.
Mun mieli on tyhjä ei kyyneltäkään onko nää lopun aikoja se sama käsittämätön paniikki sisällä mutta ulkokuori esittää ehjää eikä anna ees itkeä pelkoa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229