720.

Ja mä lasken vaihtoehtoja
ihan vähän vaan sopivaa päivää sitä viimeistä yötä ja viimeistä aamua vaikka oon hukannut tahtoni tähän liian syväksi muuttuneeseen masennukseen välillä mä leikittelen kuolemalla ajatuksissa.
Kuinka se päättäis kaiken kylmä merivesi hellis otteessaan mä kaatuisin siihen ja kaikki tää loppuis.
Mut mä tiiän mun on oltava hengissä kuukauden päästä mun on vaan pakko vaikka ajatuksissa se jos onnistuisinkin niin mua ei vaan olis silloin kun mun olis pakko olla hengissä.
Mutta kun aina on se vaara että en uskalla lähdenkin rannalta haen apua ja kaikki on pilalla.
Löytäisin itseni tuijottamasta suljetun seiniä silloin kun mun pitäis olla muualla.
Mä lasken ei viikkoja oo sittenkään kuin kolme jos mä niistä selviän oon vapaa tekemään mitä ikinä tahdon sen pidempään ei tarvitse jaksaa.
Ei kestää ikävää nähdä muita ihmisiä puhua enää yhtään sanaa nousta ylös aamuisin.
Mutta kolme viikkoa tässä masennuksessa on aivan helvetin pitkä aika.
Ja entä jos se ei näiden viikkojenkaan jälkeen onnistu entä jos kuluu kuukausia, vuosia mä elän vaikka oikeesti en hengitän ja selviän tarvittavien avulla.
Mä haluun pois!

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229