718.

Kaikki sattuu ja samalla ei mikään
voisin hymyillä vielä mutta en tiedä yhtäkään syytä miks niin tekisin.
Happoradiota ne on nää tietyt rutiinit jotka seuraa mua vuosista toisiin.
Paljon mä oon huoneessa jonkun verran vielä aulassa mut yksinoleminen on jollain tavoin tutumpaa.
Oon odottanut millon näin käy että se hyvä alku se että oon tähän saakka istunut aulassa oli olo mikä hyvänsä milloin se katoaa ja mä oon yksin hautaudun viltin alle.
Mä mietin mitä väliä ihan sama turhaa ja mua väsyttää aivan helvetisti.
En oikeesti tahdo enää mitään mutta kun rohkeus lähtöön ei riitä mä vaan kulutan päiväni jotenkin ja toivon että lähdön aika tulee pian.
Mutta kyllä nämäkin päivät ajallaan loppuu tilalle tulee kirkas valkeus loppumaton rauha.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229