717.

Toisinaan valvon aamuyölle
joskus nukun koko yön mutta silti oon aina yhtä väsynyt.
Mä kierrän kehää en ajattele juurikaan sillä mun mieli on ihan tyhjä.
Joskus säikähtäessä itken kuten sinä yönä kun päätin nukkua ja näin unta susta toisen kerran iltapäivällä kun puhelu loppui liian nopeasti mun toteamukseen ei kai täs ookaan mitään järkeä.
Mä pelkään et toinenkin lähtee ja jollain tavoin oon jo valmistunut siihen sillä ainahan kaikki lähtee.
Joku halaa mua mä tahdon itkee mikset se voi olla sinä?
Vaikka mitä väliä millään on jotenkin mä oon päättänyt selvitä tän kesän liikaa pakollista tekemistä ja mua kaduttais jos oisin sairaalassa ja kaiken lisäks vedet alkaa lämpeämään mä ajattelin odottavani syksyyn ja kerääväni rohkeutta, tahtoa.
Kun nyt mä oon taas kadottanut sen tahtoni näihin tyhjinä toisiaan seuraaviin päiviin vaikka en jaksa jaksa elää.
Pahinta on aamulla herääminen toisiksi pahinta illalla nukahtaminen ja kolmanneksi kaikki siinä välillä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229