709.

Ja me vietettäis yhdessä
jouluja ja uusia vuosia kesällä lettukestejä juhannuksena ajettais veden äärelle sotkettais käsiimme vaahtokarkkisulaa oltais kuin ketkä tahansa muut rakastuneet.
Mua vaan pelottaa et mun sisältä puuttuu just se osa jolla luodaan normaali ihmissuhde mua pelottaa et oon joko liian takertuva tai liian etäinen etten osaa rakastaa vaan tahdon vaan et joku rakastaa mua.
Sen näkee sitten joskus vuosien päästä osasinko mä ja jaksoitko sä mua tänään mä mietin sen niin et jos sä lähdet jossain kohtaa pois etsit toisen ja aloitat elämän etäällä musta en mä ees yritä löytää ketään sillä kukaan ei oo niin kuin sä et silloin viimeistään mä lähden tyhjyyteen syyttämättä sua mistään sopeutumalla vain elämäntahtoon.
Ja mä olisin enemmän kuin onnellinen jos jollain olis vastaus siihen miten lakkaisin ikävöimästä heitä tai takaisin turvaan.
Silloin mä voisin olla varma et oon oppinut tän elämän kun ikävä sammuis.
Mut niin kauan kuin ikävöin ajelehdin tyhjyytenä avaruudessa pimeytenä merten pohjissa niin kauan en oikeasti osaa elää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229