70.

Lapsuudessa koirat vain katosi ja kissanpennut meni Amerikkaan eivät kertoneet kuolemasta miltä se muka suojeli?
Mä olin riittävän vanha kuulemaan ettei ne mihinkään Amerikkaan menneet pienemmille ei vain saanut kertoa.
Muistan sen yhden kesän kun mä en juossut muiden kanssa sen kesän istuin puutarhatuolilla musta kaninpoikanen sylissä pienemmät eivät saaneet nostaa niitä häkistä mä sain ja mä silitin sitä kaninpoikasta kai koko kesän muistan vain yhden kysymyksen mikset vie sitä kotiin en edes ajatellut asiaa mä tiesin etten sais syksyn tullen ero oli väistämätön ja taas yksi lähti matkalle vai pääsikö se oikeaan kotiin en mä muista.
Mietin et mitä muuta me puhuttiin pakeninko itkuisia öitä oliko niitä edes vielä silloin puhuttiinko me koskaan mitään olinko mä hiljaa ja kuuntelin vai oliko se toinen hiljaa ja kuunteli mä en muista tahtoisin etsiä sen ja kysyä puhuinko mä ja olinko mä niin kuin muut vielä silloin.
Entä toinen sitten ehkä sen oudon rauhallisen kesän jälkeinen syksy tai vasta seuraava en muista kuukausia muistan kysymyksen Veera, miten sulla menee? Hyvinhyvinhyvin, miten se on niin vaikea sanoa ääneen? Sillon opin laskemaan ihmiset ja välttelemään kysymyksiä silloin mä opin pakenemaan ehkä muutaman kuukauden ajan onnistuin täydellisesti ei hetkeäkään kahdestaan koskaan sitten sekosin laskuissa paha virhe ja yhtäkkiä se puhui niin et mua huimas.
Susta on tullu hiljainen, ootko sä ite huomannut? Et puhu enää niin kuin ennen, onko kaikki hyvin?
Niin jossain vaiheessa ihmisen on pakko oppia laskemaan ihmiset ja välttelemään kysymyksiä mietin vain et miksi.
Vieläkin ne kasvot tai nimi saa mut miettimään reittini uudestaan kavereiden selän takana on turvallista kulkea oikeastaan missään muualla ei sillä vain ne tuntee sen ja voi tervehtiä ja jutella sillä välin kun mä pakenen vain sitä kysymystä mitä kuuluu?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229