695.

Ja mä huomaan
taas repiväni hiuksiani joku kysyy haluanko tarvittavaa mä kieltäydyn mitä mä turhaan niitä turhia lääkkeitä jotka ei ees vie tätä ahdistusta pois.
Mä kaipaan vaan jotain lähelleni eniten sua vaikka ymmärrän ei koskaan enää siksi kuolema odottaa mua tuossa oven takana pidellen kädestä kuiskausta vapaudesta.
Mutta sitä ennen näitä öitä lukkojen takana vietettäviä näitä on jäljellä epämääräinen määrä ei mitään tietoa milloin saan lähtee milloin oon oikeesti vapaa.
Ne sanois valmis kantamaan vastuun itsestäni ja mä vastaisin siihen jotain naurahtaen.
Ja mä mietin taisin juuri joutua häviölle tässä sairaassa pelissä joka käydään mun hengestä.
Mut vielä mä voitan vielä joskus kuolema tanssittaa mut viimeiseen valssiin ja ne saa jäädä tänne suu auki katsomaan kyselemään toisiltaan miten tässä nyt näin kävi noinko se vain meni ja kuoli?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229