684.

Ja itkulle ei oo loppua
jokainen kosketus sattuu jonnekin helvetin syvälle sisimpään.
Jokainen kosketus vaikka yksikään niistä ei oo enää sun antama muistuttaa mua susta.
Silti kaipaan, tahdon kosketusta sinä voi miksi sun täytyi lähteä niin repien, tuhoten?
Ja on hajuvesi tuolta ajalta jonka sain muutama päivä sun lähtös jälkeen mä laitan sitä vielä ranteelle sille jonka iho on ehjä ja musta tuntuu etten selviä seuraavasta kymmenestä minuutista hengissä.
Mutta mitäpä mä muutakaan voisin hengittää muista hengittää itkeä niin ja välillä vaipua unen syliin.
Tää elämä on pelkkää helvettiä en jaksa tehdä mitään puhua juuri ja juuri mutta tilaisuutta lähtöön ei oo.
Sitten mä sen ymmärrän ei kukaan ei kukaan koskaan voi mua pelastaa et edes sinä tai sinä vaikka palaisit näiden kuukausien jälkeen.
Mua ei oo tarkoitettu tähän elämään sen jo ymmärsin mutta sitä en ymmärrä miksei mulle sitten anneta rohkeutta lähtöön?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229