683.

Se sunnuntai on sateesta harmaa
en vaan oo enää varma onko tänään edes sunnuntai sillä nää päivät sotkeentuu toisiinsa jääden vain kiinni joihinkin hetkiin.
Mun mieli laskee jo seuraavia suunnitelmia kertaa valheita hymyn määriä mittaa kilometrejä valmistelee pakoa.
Se tekee sitä vaikka on aivan loppuunväsynyt niin uupunut että pystyssä pysyminenkin saa kyyneleet nousemaan silmiin.
Mutta jokin siinä kuolemassa houkuttaa kaikesta huolimatta enkelten syli olis niin paljon parempi kuin tää kaaos pään sisällä.
Ja kun kipu ikävästä loppuis se on yhä mun suurin syy pois pyrkimiseen ikävän päättyminen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229