678.

Ja ambulanssityyppi silittää mun kättä
sanoo jotain ihanaa mitä en enää muista ne tuo mut vieraaseen päivystykseen ja lähtee pois itken itken itken oon niin yksin kaikilla muilla on joku mukana mulla ei ketään.
Mutta ihme kyllä vaikka puhuin ambulanssissa suoraan siitä kuinka varma olin kuinka lähellä kuolema taas kävi kukaan ei mainitse sanallakaan pakkohoitoa.
Mä pääsen pois sinne mistä lähdin puolita päivin vaikka en tiiä edes tahdonko.
Olisinko kuitenkin tahtonut osastolle ei en tahtoisin vain tän ikuisen helvetin päättyvän.
Mut kun mun rohkeus ei koskaan riitä vaikka oon mä vähän tyytyväinen et elän vielä.
Mut kipua, ikävää en kestä mun piti päästä siitä kaikesta pakoon pahaa maailmaa elämää mut miten taas kävi laskin valheet istuin neljä tuntia rannassa odottamassa pimeää ja juuri tuntia ennen pimeän saapumista juoksin tiheikön läpi polulle kastellen kengät ja soitin hätäkeskukseen.
Joku sanois jo voi vittu sun kanssas ala nyt oikeasti elää tai tapa ittes.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229