670.

Mun päivät kelaa toisiaan
joku juoksee aikaa kiinni minä karkuun sanat katoaa tuskin niitä koskaan olikaan.
Mä valvon tunteja toisensa jälkeen väsyn uneen vasta aamuyöllä vaikka tiiän että aamun herääminen on helvettiä en tiiä miksi näin miksen enää nuku miksei mua öisin väsytä.
Ikävä kasvaa ja vie kauemmas elämästä suunnitelmat kerää voimia ne varmistuu ja valmistuu ja pian on se päivä jolloin kaikki on tässä.
Tuota päivää kohti mä kasvan jatkuvasti mun kerrottava vähenee ensin tuntui ettei ajatuksille oo loppua mut nyt oon jo elänyt nää suunnitelmat siihen vaiheeseen ettei mulla enää oo pyydettävää ei voimia kertoa toisille mitä ajattelen.
Mä elän näitä hetkiä jäähyväisiä tälle maailmalle kuten kymmeniä kertoja samassa tilanteessa olleena mietin kuinka en enää näe ensi joulua suljen pois mielestäni ikävää en kestä sitä ajatusta etten enää koskaan näe heitä.
Mä oon vaan niin helvetin väsynyt.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229