669.

Mua vaan pelottaa se pimeys
ei enää kuolema itsessään tai se että jatkuuko paha rajan tuolla puolen vaan vain se pimeys joka rakentaa mulle kyllä porttinsa pois pääsyyn mutta joka on niin kokonaisvaltaisen kauheaa etten oikein osaa sitä kuvaillakaan.
Riittääkö jos lähden hämärän rajamailla siinä hetkeä ennen pimeyttä riittääkö se pois pääsyyn vai näkeekö joku mut vedessä soittaa apua tulee kiskomaan mut pois sieltä?
Mä en haluis jättää enää epäonnistumiselle tilaa mut en tiedä millä rauhoittaisin tätä pelkoa.
Millä muulla kuin lupauksella siitä että riittää kun hämärtää ettei mun tarvitse jaksaa odottaa tarvitse kestää sitä yön täyttä pimeyttä.
Mut ehkä kun sitä istuu yksin rannalla ja juomia on tarpeeksi ja kun enää on lupaus kuolemalle ehkä se pelko häviää yöhön sitä ei enää muistakaan kun on takertunut siihen suureen jännitykseen odotukseen ja toiveeseen lujemmin kuin koskaan keneenkään.
Mun täytyy vaan löytää rannalta paikka jossa toiset ei nää mua.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229