641.

Jos mä vaan voisin
mä kertoisin kuinka ikävä mulla on sua jos mä vaan voisin mä haluisin vielä viettää sun kanssas yhden yön.
Me voitais valvoo jutellen tai juoda liikaa ja sekoilla jokirannassa kuten joskus silloin kauan sitten.
Jos me vielä voitais olla ystäviä mä oisin valmis tekeen mitä tahansa jos nyt saisin halata sua.
Mut kyl mä tiiän tää pimeys itsetuhoisuus mun itsekkyys kaikki tää mitä teen jatkuvasti väärin erotti meidät enkä enää oo sun ystävä.
En enää koskaan ja se sattuu liikaa se sattuu enemmän kuin mikään haava koskaan.
Aina välillä mä yritän laittaa viestiä vastaat niin lyhyesti et tahdo mun viestejä vastaat ja kysyt ne pakolliset hiljenet taas kuukausiksi kunnes kysyn uudestaan kun ikävä käy sietämättömäksi mut emmä enää aio sua häiritä.
Haluisin vaan kysyy muistatko sä sen kesän kun käärittiin lahkeet ylös ja käveltiin meressä muistatko sä kun sinä syksynä käytiin koirien kanssa parin tunnin lenkkejä metsissä ja pelloilla ja sä lähdit vielä saattamaan mua muistatko sä sitä reissua kun yhdessä porukassa lähdettiin laivalle emmä tiiä muistatko sä näistä mitään mä oon jo unohtanut miltä sun ääni kuulostaa mut sua en unohda koskaan.
Ja hei kun mä päädyn kuolemaan muista et mä oon sulle ikuisesti kiitollinen siitä et sain olla sen hetken sun ystävä että jaoit maailmaas mun kans otit mukaan niihin pieniin suuriin juttuihin ja siitä kommentista jonka kirjoitit ennen mun syyskuista itsemurhayritystä mun sanat ei vaan riitä kiittämään.
Tai pyytämään anteeks emmä oikeesti tiiä mitä mun pitäis sanoo muuta kuin etten selvii enää tästä ikävästä.
Mut mulle on ihan oikein et valvon tätä yötä itkien mä tein liikaa väärin olin ihan helvetin surkea ystävä vaikken tahallani sitä tehnytkään.
Mut jos sä luet tän missä toivossa mä elän niin mä haluun vaan pyytää sulta anteeks ja vielä yhtä mahdollisuutta olla sun ystävä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229