637.

Ja mä painan terää ihoon
uudestaan ja uudestaan kuuntelen askeleita ja tuun sotkeneeksi paidan kun säikähdän että joku tulee.
Rasvakudos näkyy eilisestä haavasta ehkä mä jotain osaan sittenkin mietin moneen kertaan teristä luopumista vaikkei mun rohkeus siihen todella riitä.
Pelottaa vaan sillä tiedän astuneeni jo sen rajan yli jolloin tää oli vielä hallinnassa nyt se on vaan syvempää enemmän verta enkä pysty lopettamaan.
Mut mun täytyy salata tää en oo aivan varma että onko haavat tikattavia vai ei sillä en todellakaan tahdo et ne laittaa mut päivystykseen.
Enkä jaksa lähteä lenkille siis toiselle niistä illalla on pakko mennä mut sekin pelottaa et kaks tuntia on liian vähän.
Elämä, miksi?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229