633.

Ja se päivä
hieman sumuinen ja itkuinen
mä en tiedä enää yritän taistella ajatella et en saa vaikuttaa siltä että romahdan taas nehän laittaa mulle uuden diagnoosin aivan varmasti laittaa jos ensin meen ja meen enkä pysähdy lainkaan ja sitten vajoan pilkkopimeään.
Enkä mä halua sitä haluan joskus päästä oikeisiin töihin haluan nää kuukaudet, vuodet tavoitella unelma-ammattia.
Ei tässä oo pienintäkään järkeä jos en saa sitä mistä haaveilen jos jään ikuisesti diagnoosieni varjoon jos ne määrittää kuka oon ja miksi oon.
Voi älä anna mun nyt pudota älä tämän harmaan päivän takia anna mulle voimia selvitä tää päivä iltaan ehkä huomenna asiat on taas paremmin.
Mua pelottaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229