624.

Nyt kuukausia myöhemmin
näen kuoleman toisessa valossa näen sen pimeän umpikujan johon syksy ja sinun lähtösi ajoi uskomaan näen sen tytön pää sekaisin lääkkeistä rannalla viilto kädessään näen sen toivottomuuden kun kuolemaan ei rohkeus riittänyt mutta elämä oli liian kauheaa elettäväksi.
Enää mä voin sanoa että mä ymmärrän ymmärrän niin hyvin pimeän kieltä vaikka paljon oon unohtanut näihin päiviin mennessä kun kaikki alkaa olla ehjää.
Ehjällä tarkoitan tätä pintaa sen syvemmälle en vielä uskalla katsoa mutta ehkä se syvinkin korjaantuu hitaasti mutta arpeentuu kuitenkin.
Itsenäisen elämän oman kämpän kodin ajatteluun ei mun rohkeus riitä mutta voin keinua tämän paikan turvassa jos saan jatkaa syksyyn ja vielä pidempään käydä koulua täältä käsin mä ehkä joskus uskallan rakentaa ne haaveet omasta elämästä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229