618.

Mun päivissä
maataan lattialla luetaan tuntematonta tekstiä ymmärretään tai ei jos ei niin sitten luetaan lisää etsitään tieto jäädään liiaksi kiinni haaveisiin virkataan loputonta vilttiä kuunnellaan hyvää musiikkia kävellään tai pyöräillään ihan sama liikuntaa on pakko ei silti mutta silti on koska mä tiiän jokainen askel on eteenpäin lähempänä määränpäätä.
Nää päivät mä rakastun hetki hetkeltä enemmän elämään ja suhun ja kaikkeen tähän iltaisin meen aiemmin nukkumaan jotta ehtisin haaveilla kauemmin nukahtaa sekaviin uniin vasta myöhemmin.
Ne ajatukset ne et mun on pakko kuollakuollakuolla ne päivät kun mieli kiersi samaa ympyrää ne on jo tosi kaukana musta ja nykyisistä ajatuksista.
Ehkä ne olikin pakkoajatuksia mä nään sen vasta myöhemmin nyt kun viikot on kuluneet ja mä tarrautunut elämään kii.
Mulla on voimia ja kykyä keskittyä aivan eri tavalla kuin aiemmin ja välillä iltaisin turhaudun kun väsyttää niin ettei lukemisesta tuu mitään mut kello on liian vähän et vois mennä nukkumaan mua raivostuttaa se tyhjyys mitäänsanomattomuus kun tahtois vaan jatkaa tekemistä ymmärryksiä ja oivalluksia.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229