611.

Apulantaa täysillä
kun suojelen itseäni vielä hetken kyyneliltä ethän oo vihainen? mä hymyilen vaan vaikken oikeesti tiedä miten jaksaa koko ilta kun kaikki kielletään.
Mulla on pelastuksena kaks hakaneulaa ja biisit joissa lauletaan syvästä vihasta elämää kohtaan.
Musta on viime päivinä tullut vihaisempi mua ärsyttää sellaisetkin asiat joita en oo ennen edes huomannut tekis mieli vaan tokaista mee vittuun kun joku tulee kysymään mitä kuuluu.
No kato mitä mulle nyt yleensä kuuluu teristä viiltoihin ja yksinäisyydestä itkuun tätä samaa helvettiä tai joo parempaa mut miks mä näistä sulle puhuisin kun ei sun ymmärrys riitä tän mielen tajuamiseen.
Ei vaikka kertoisin kaiken sen mitä ajattelen sä et vaan ymmärrä välillä mietin ootko tyhmä vai mikä mut sit muistan et vika on mussa et mun mieli se vaan on niin vääränlainen.
Ja niistä päivän onnistumisista mitä helvetin välii millään on miks edes yritän mitään vaikka en oo vielä epäonnistunut varsinaisesti oon jo niin vakaasti päättänyt epäonnistua et kai tää lasketaan jo häviöks.
Mä en löydä niin paljon sanoja joilla kertoa tästä vihasta mua kohtaan että osaisin kirjoittaa tän vihan ulos siksi revin kättä auki hakaneulalla kun muutakaan ei oo.



Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229