605.

Kuvissa sinä olet hymyilevänä
unissa kestämättömänä ikävänä
musiikissa soi sinun katseesi vaatteissa sinun tuoksusi nalleen on takertunut sinun kosketuksesi sinä olet minulle yhä koko maailma.
Mutta et kuule et näe et tunne enää minua olet ikuisesti poissa elämästäni itkin ja huusin yöt valvoin ikkunassa ja odotin mutta sinä et enää palaa koskaan.
Mikään sana ei kerro tästä tunteesta kukaan ei koskaan tule ymmärtämään minua ikävääni, kestämättömyyttäni kuten et sinäkään silloin ymmärtänyt kun olit vielä luonani.
Mä tekisin mitä tahansa jos vielä palaisit mut oon niin vääränlainen se on niin syvällä mussa ettet koskaankoskaan tahdo enää olla mun kanssa tekemisissä.
Mä en jaksa elää veet sulaa kuolemarakas palaa aivan varmasti palaa ja ehkä mä pääsen enkelten syliin pois tästä helvetistä.
Ja O anna mulle anteeks ettei musta ollut rakentamaan sun kanssa tulevaisuutta mä olin kai liian rikki takertuvainen, ikävissäni kestääkseni tän maailman lait anna mulle vaan anteeks en mä pahalla en mä tahallani mä vaan kun en muutakaan voi.
Ja usko sä mua eniten mä olisin halunnut onnellisen tulevaisuuden sun kanssa mut mä en vaan kestä tätä ikävää.
En mä tänään oo lähdössä enkä huomennakaan mun täytyy vielä odottaa et jäät lähtee mut kun ne lähtee niin lähden minäkin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229